Ensimmäinen päivä
Ryhmämme matka alkoi sateisissa merkeissä aamulla klo 8 Kiasman edestä, josta bussi suuntasi valtatielle 2. Vihdin ohi ajaessamme kuulimme tietoja Vihdin vuonna 1772 valmistuneesta tiilirakenteisesta kirkosta, joka kahden tulipalon jälkeen rakennettiin edelleen nykyiselle paikalleen. Jatkoimme matkaamme kohti Forssaa, josta käännyimme Jokioisiin. Teimme bussilla kierroksen Jokioisten kartanon ulkoalueisiin tutustuen. Jokioisten vuonna 1562 perustettu kartano sijaitsee Loimijoen varressa, ja nykyinen uusklassismia edustava päärakennus on valmistunut vuonna 1790. Kartanon alueen pinta-ala on 168 hehtaaria, ja rakennuksia on 35. Kartano siirtyi monien eri omistajien jälkeen valtiolle vuonna 1918. Vuodesta 1971 alkaen tilalla on toiminut Maa- ja metsätalouden tutkimuskeskus MTT. Nyt Senaattikiinteistöt on laittanut tilan myyntiin valtiolle tarpeettomana.
Matkamme jatkui yleensä hiljaista paikallistietä pitkin kohti Humppilaa. Nyt liikenne oli poikkeuksellisen vilkasta – syynä oli valtatiellä 2 olevan Jokioisten varalaskupaikan sulkeminen Ilmavoimien harjoituksen vuoksi. Harjoituksessa oli osallistujia Suomesta ja Italiasta, muutama kovaa ja korkealla lentävä kone kuultiin ja nähtiinkin.
Matka jatkui kohti Humppilassa sijaitsevaa Urpolan kartanoa. Jugendhenkinen Urpolan kartano on vuonna 1924 valmistunut sukutilan vanha päärakennus. Monien vaiheiden ja entisöinnin jälkeen kartano avattiin tilausravintolana ja juhlapaikkana vuonna 1984. Erikoisuutena kartanossa on seitsemän saunan saunamaailma, joukossa muun muassa savusauna sekä tilan mailta löytyneiden viikinkiaikaisten saunalöytöjen perusteella rakennettu viikinkisauna. Tilalla harjoitetaan edelleen maanviljelystä sekä metsätaloutta. Ravintolassa nautitun maukkaan piirakan ja aamupäiväkahvin jälkeen jatkoimme matkaa kohti Nakkilaa ja Villilän kartanoa.
Ensimmäiset maininnat Villilän kartanosta ovat vuodelta 1540. Nykyinen empiretyylinen kartano on rakennettu vuonna 1852. Nakkilan kunta osti huonossa kunnossa olleen kartanon vuonna1971. Viittä vuotta myöhemmin kunta päätti, että sillä ei ole varaa ylläpitää kartanoa, ja se myytiin Nakkilan Konepajalle. Vuonna 2002 kartanon omistajaksi tuli jälleen kunnan omistama kiinteistöosakeyhtiö. Alueella aloitettiin mittavat korjaustyöt. Aikoinaan Suomen suurimman 180 lehmän navetan ja karjatalouskoulun yläkertaan tehtiin tilat Villilä Studiolle ja alakertaan media- ja kulttuuriopiskelun tilat nykyiselle Sataedu Nakkilalle. Studiolla on tehty 18 pitkää, muun muassa Timo Koivusalon ohjaamaa, elokuvaa. Nykyisin kartanossa on hotelli- ja majoitustoiminnan lisäksi monenlaisia kulttuuritapahtumia. Lounaaksi söimme maittavan lähiruokalounaan ja masaliisaleivokset kahvin kera. Opastetun sisä- ja ulkotilakierroksen jälkeen jatkoimme matkaa Harjavaltaan ja Friitalaan.
Kokemäenjoessa sijaitseva Harjavallan vesivoimalaitos valmistui vuonna 1937. Vuonna 1939 se liitettiin valtakunnan sähköverkkoon. Voimalaitoksen padon pudotuskorkeus on 26,4 metriä. Padon jälkeen Kokemäenjoen vapaa osuus on vielä 35 km.
Matkamme jatkui pitkin Kokemäenjoen viertä kulkevaa maisematietä kohti Ulvilan Friitalaa. Matkalla pysähdyimme katsomaan yhtä erikoisen lento-onnettomuuden paikkaa. Vuonna 1947 Valtion Lentokonetehtaan rakentama Myrsky-luokan hävittäjä lähti yllättäen syöksyyn kohti maata läheiselle pellolle ja painui nokka edellä kahden metrin kovakerroksen läpi syvälle saveen. Hävittäjän ja koneen nostamisesta jouduttiin luopumaan. Savinen maa petti aina, vaikka nostoa yritettiin 10 metrin syvyyteen asti. Nykyään putoamiskohdassa, keskellä sokerijuurikaspeltoa on metallinen muistomerkki.
Friitalassa tutustuimme oppaan johdolla entisen nahkatehtaan tiloihin ja kuulimme mielenkiintoisen esittelyn tehtaan toiminnasta. Alun pienten nahkurinverstaiden jälkeen valmistui vuonna 1896 nahkatehdas. Se valmisti pitkään vain nahkoja, mutta 1900-luvun alussa alettiin valmistaa myös hevosvarusteita. Vuonna 1928 aloitettiin oma nahkapukinevalmistus. Parhaina aikoina tehtaassa oli yli 1300 työntekijää. 1980-luvulla toiminta alkoi hiipua. Friitalan entinen nahkatehdas toimii nykyään toimisto- ja yrityskeskuksena, jossa sijaitsee myös Friitalan Nahkamuseo.
Poriin saavuttuamme majoituimme hotelli Amadoon ja lähdimme sieltä Porin Raatihuoneen Kellariin illalliselle. Erinomainen ruoka helli makuhermoja ja pöytiintarjoilu päivän aikana väsyneitä jalkojamme.
Toinen päivä
Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen bussimme ja Porin paikallisopas jo odottelivat meitä. Teimme bussilla kaupunkikierroksen, jonka aikana näimme muun muassa Eteläpuiston varteen viime vuonna valmistuneen Porin ruotsalaisen kulttuurikeskuksen, Porin Puuvillan sekä lähellä Etelärantaa sijaitsevat vanhat kauniit Kivi-Porin rakennukset kaupungintalon, raatihuoneen, kaupunginteatterin ja Satakunnan museon.
Kirjurinluodossa kävimme katsomassa Jyrki Kankaan muistomerkkiä. Jyrki Kangas lukeutui Pori Jazzin perustajiin ja toimi pitkään festivaalin taiteellisena johtajana. Näimme myös joen rantaan valmistuneen Porin ensimmäisen yleisen saunan ja talviuintipaikan.
Matka jatkui kohti Sigrid Juseliuksen hautamausoleumia. Porilainen liikemies Fritz Arthur Jusélius rakennutti tämän Suomen oloissa ainutlaatuisen hautakappelin 11-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Uusgoottilaista tyyliä olevan mausoleumin suunnitteli tunnettu kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck. Mausoleumin pohjalaatta valettiin 1900-luvun taitteessa. Alun perin mausoleumia koristivat Akseli Gallen-Kallelan maalaamat freskot, mutta niiden tuhoutuminen alkoi kuitenkin jo vuonna 1903. Keskihallin freskojen mennessä todella huonoon kuntoon ne korvattiin vuoteen 1925 mennessä yksi kerrallaan kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin pronssireliefeillä. Nykyiset freskot ovat vuosilta 1933–1939 ja taiteilija Jorma Gallen-Kallelan maalaamat isänsä Akseli Gallen-Kallelan luonnosten mukaan. Mausoleumi vihittiin F. A. Juséliuksen syntymän vuosipäivänä, 13.6.1941.
Seuraavaksi lähdimme ajamaan kohti Yyteriä ja Reposaarta. Yyterissä tutustuimme vuonna 2024 valmistuneeseen Yyterin vierailukeskukseen ja sen ympäristöön.
Reposaari sijaitsee 30 kilometrin päässä Pori keskustasta, ja vasta 1950-luvulla sinne rakennettiin ensimmäinen maantieyhteys. Matkallamme ohitimme useita meressä seisovia tuulivoimaloita. Asukkaita työllistivät pitkään kalastuksen ja hyvän sataman lisäksi saarella toimineet saha ja konepaja. Nykyisin Reposaaressa on noin 1000 asukasta, enimmillään asukkaita on ollut 6000. Tutustuimme bussilla alueeseen ja jalkauduimme hetkeksi katsomaan Reposaaren 1930-luvulla rakennettua linnaketta sekä nykyisin sen ympärillä olevaa puistoa. Kävimme myös Reposaaren 1876 valmistuneessa puukirkossa ja sen ympäristössä. Siikakeittolounaan söimme Reposaaren Ravintolassa. Jälkiruokakahvien kanssa tarjolla oli Sarpin leipomon sammakkoleivoksia, jotka jäivät varmaan jokaisen matkalaisemme mieleen niin hymynsä kuin täyteläisen makunsa vuoksi.
Bussi lähti kuljettamaan meitä kohti Noormarkkua kahdeksan sillan ylittävää Saaristotietä pitkin. Aurinko oli alkanut paistaa Reposaaressa ollessamme, ja merimaisemat olivat upeita. Noormarkussa ajoimme Ahlströmin ruukin alueella olevan Villa Mairean pysäköintialueelle, jossa kiitimme opastamme monipuolisesta selostuksesta. Ryhmämme jakautui kahtia, toinen puoli lähti kiipeämään kohti Villa Maireaa ja toinen jatkoi bussilla Ahlströmin ruukkiin.
Villa Maireassa ryhmiämme opasti Mairea-säätiön opas. Villa Mairea rakennettiin Noormarkun ruukin alueelle vuonna 1939 Maire (os. Ahlström) ja Harry Gullichsenin perheen kodiksi. Heidän hyvät ystävänsä Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat kohteen. Yhteistyön tuloksena syntyi ainutlaatuinen kokonaistaideteos.
Ahlströmin ruukin Voyage-näyttelyssä pääsimme tutustumaan muun muassa konserniin kuuluneiden Iittalan, Karhulan ja Riihimäen lasitehtaiden taidelasiin. Nähtävillä oli myös useita Alvar Aallon suunnittelemia Savoy-maljakon uniikkikappaleita sekä koko ruukkialueen pienoismalli. Alueesta huolehtii edelleen A. Ahlström Kiinteistöt Oy.
Perheomisteinen sijoitusyhtiö A. Ahlström Oy jatkaa edelleen toimintaansa ja täyttää tänä vuonna 175 vuotta.
Noormarkun Klubilla juotujen kahvien jälkeen jatkoimme matkaa Kullaan kautta kohti Mouhijärveä ja Häijään Herkkujuustolaa. Tuliaisostosten jälkeen matka jatkui Tampereen ja Hämeenlinnan kautta kohti Helsinkiä.
Kiitokset onnistuneesta matkastamme kuuluvat erityisesti Kirsi-Marjalle ja Ilkalle, kuljettajallemme Kimmolle ja kaikille mukaville matkamme osallistujille.
Teksti: Leila Nieminen
